Pennut ovat täällä!

Kirjoitan tätä nyt viikon jälkijunassa, pahoittelut niille, jotka ovat postausta jo odottaneet.

Daryan lämpöjä seurattiin siis tiiviisti viikonloppu, mutta ennakkoaavistuksista poiketen mitään ei tapahtunut. Eikä maanantainakaan, vaikka lämpöjen yleinen trendi olikin laskemaan päin. Tässä vaiheessa rupesi kuitenkin jo hieman hermostuttamaan, myönnän, vaikka todellisuudessahan mitään syytä siihen ei ollut. Tiineysvuorokausia oli koossa vasta 61 ja astutuksen kanssa oltiin oltu ennemmin etuajassa kuin jälkijunassa.

Sitten lopulta tiistai-aamuna 28.4. lämmöt tippuivat alle 37°C eikä aamuruoka maistunut kuin osin. Pian tämän jälkeen Darya alkoi läähättämään ja olemaan varsin levoton. Läähättelyä kesti ehkä puolisen tuntia, sen lisäksi Darya vaihtoi tiuhaan paikkaa ja kävi välillä pentulaatikossa petaamassa. Kuitenkin suurimman osan päivästä se nukkui. Välillä käytiin ulkona, mutta pääasiassa päivä kului meidän molempien levätessä. Mittailin myös lämpöjä säännöllisesti, mutta ne pysyivät alhaalla koko illankin. Vielä puolen yön jälkeen mittasin 36,4°C ja totesin, että tuskin tässä mitään tapahtuu ennen aamua. Oltiin siinä käyty viimeisen kerran ulkona ja ajattelin, että käydään nyt nukkumaan ja herään kyllä jos nyt jotain rupeaa tapahtumaan.

Olin juuri laittanut valot pois ja Darya käynyt patjalle jalkoihini nukkumaan, kun tuli sellainen olo, että nyt on joku omituisesti. Ehkä Darya hengitti eri tavalla tai jotain muuta, joka tapauksessa laitoin valot takaisin päälle. Niinhän siinä sitten oli käynyt, että ensimmäisen pennut vedet oli tulleet patjalle ja sikiöpussi oli jo näkyvissä. Voin sanoa, että koko homma alkoi sen verran varoittamatta, että hieman pöllämystyneenä aloitin kätilöinnin.

Ensimmäinen pentu syntyi varsin helposti, ehkä neljän selvän ponnistuksen päätteeksi klo 1.50. Narttupentu, jolla oli isohko valkoinen merkki rinnassa, sekä valkoiset takatassujen varpaat. Ehdin sen juuri punnita, kun huomasin, että seuraavan pennun sikiöpussi oli jo näkyvissä. Ja sitten yhtäkkiä huomasin, että pentu olikin jo syntynyt. Valitettavasti näin myös samantien, että tämä pieni narttupentu oli jo menehtynyt. Nappasin sen äkkiä pois Daryan ulottuvilta, tarkastelin sitä nopeasti päällisin puolin, silitin sitä näön vuoksi muutaman kerran, mutta totesin että se oli todella pieni ja todennäköisesti kuollut jo aikaisemmin.

Seuraavankin pennun nestepussi oli jo näkyvissä. Tässä kohtaa siirsin Daryan pentulaatikkoon, kaksi ensimmäistä se oli synnyttänyt patjallani, joka oli nyt täysin sikiönesteiden peitossa. Tätä pentua saatiin kuitenkin odottaa hieman kauemmin, kuin kahta ensimmäistä, vain muutaman minuutin välein syntynyttä, vaikka Daryalla oli koko ajan supistuksia ja se ponnisti säännöllisesti. Myönnän, että hetken aikaa mietin paniikissa, että menetetäänkö tässä muitakin pentuja. Onneksi sitten klo 3 syntyi ensimmäinen uros, hyvävointinen ja lähes samankokoinen kuin ensimmäisenä syntynyt.

Darya ei paljoa taukoja pitänyt, vaan supistukset jatkuivat koko ajan. Seuraava pentu, narttu jälleen, tuli takatassut edellä klo 3.50. Ja siitä seuraava klo 4.35, myöskin narttu, joskin aiempia selvästi pienempi. Kuitenkin todella ponteva heti alusta asti ja ensimmäinen joka suuntasi suoraan tissille ja tarttui siihen tiukasti kiinni. Tässä kohtaa rupesin itse olemaan jo melkoisen poikki. Voin sanoa, että monta tuntia putkeen jo valmiiksi selkäongelmaisena epäergonomisessa asennossa kovassa pentulaatikossa ei ehkä ole se, miten ensisijaisesti yönsä viettää. Mutta homma jatkui…

Tosin, tässä kohtaa tuli sitten vähän pidempi tauko vaikka en sitä itse enää tajunnut ajantajun kadottua. Keskityin huolehtimaan, että siihen asti syntyneet oli kuivattu ja päässeet kunnolla imemään, annoin Daryalle Nutriplussaa tuubista, jotta sillä riittäisi energiat, olihan sieltä kolme pentua vielä tulossa, ja laitoin viestiä alkuyön tapahtumista Elinalle ja Sofyalle. Mutta sitten jossain vaiheessa havahduin siihen, että tässä on muuten mennyt jo aika kauan. Olin tainnut jo jossain vaiheessa aikaisemmin tunnustella, että pentu on tulossa takatassut edellä ja tässä kohtaa tunnustelin uudelleen, mutta pentu tuntui täsmälleen samassa kohdassa, ei kaukana, mutta ei kuitenkaan riittävän lähellä. Pieni paniikki. Muistin, että imevä pentu buustaa supistuksia, joten tehoimijä pikkutyttö tissille ja toivotaan edistystä. Daryalla oli koko ajan hyvät supistukset ja ponnistukset, mutta pentu ei vain edennyt. Tunnustelin taas ja siinä ne tassut on, mutta vieläkin liian kaukana. Sitten vain kylmästi päätin, että pentu on saatava ulos, joten sain ujutettua jotenkin sormeni sen takajalkojen ympäri ja kun Daryalta tuli todella hyvä ponnistus, vedin pennun ulos. Huh, se oli kuin olikin elossa, ponteva poika! Sain sen juuri käytettyä vaa’an kautta ja mietittyä, että voi luoja, kaksi vielä, kun huomasin, että seuraavan pennun sikiöpussi oli taas näkyvissä ja kun kurkkasin tarkemmin, tajusin että seuraava pentu olikin jo puoliksi ulkona! Niinpä klo 6.05 syntyi kolmas uros. Nämä kaksi viimeistä vain parin minuutin ikäerolla syntynyttä olivat hyvin samannäköiset ja saman painoiset, joten kutsuin niitä mielessäni Matiksi ja Tepoksi. Ensimmäisenä syntynyt äänekäs ja iso narttu oli jo saanut työnimen Iita.

No se viimeinen sitten. Seuraavaa sikiöpussia ei näkynyt, joten vedin hieman henkeä. Mikko taisi tässä välissä käydä tuomassa minulle juotavaa ja Darya sai taas Nutriplussaa. Tähän asti syntyneet pennut olivat maitobaarissa ja Daryan melko voimakkaat supistukset jatkuivat. Viimeistä pentua ei kuitenkaan kuulunut. Tunnustelin sen sijaintia, mutta se ei ollut edes kanavassa. Siispä odotellaan. Viestittelin Tiinan kanssa tilanteesta, supistukset ja ponnistukset jatkuu mutta mitään ei tapahdu. Pentu ei edelleenkään ole kanavassa. Lähdetään Daryan kanssa ulos, jos liikunta saisi pennun liikkeelle. Reipasta vauhtia portaissa ja vähän matkaa tienlaitaa ylämäkeen ja takaisin portaisiin. Näen, että pentu on toisella kyljellä, Daryaa supistaa, mutta mitään ei tapahdu.

Kohta kaksi tuntia edellisten pentujen syntymästä, eikä viimeinen ole vieläkään kanavassa. Lopulta teen päätöksen, pentu ei omin avuin ulos tule ja Daryan voimatkin rupeaa käymään vähiin. Tiina lupaa koukata meidät kyytiin työmatkallaan Aistiin . Niinpä pennut lämpimään koriin, Daryalle häkki matkaan ja muistin itsellenikin vaihtaa jotain muuta kuin yöpuvun päälle. Aistiin on meiltä onneksi vain muutaman kilometrin matka. Perillä meitä jo odotetaan. Darya ultrataan ja suureksi hämmästyksekseni pennulta löytyy hyvä ja vahva syke! Olin itse jo varma, että se on kuollut, koska Matin ja Tepon syntymästä oli tässä vaiheessa jo kolme tuntia aikaa. Koska lääkkeet eivät tässä tilanteessa auta, kun Daryalla koko ajan kuitenkin on hyvät ja vahvat supistukset, eikä pentu siltikään liiku kohdussa mihinkään, päätetään leikata. Ja niin viimeinen pentu, hyvinkin eläväinen ja tarmokas Tarmo-poika, syntyy n. klo 9.30. Odotamme vielä kaikki, että Darya saadaan sen verran hereille, että se pysyy tolpillaan ja pääsemme sitten Tiinan kyydissä takaisin kotimatkalle.

Voin sanoa, että tuo päivä piti sisällään suurta tunteiden vuoristorataa. Surua pienimmän pennun menetyksestä, suurta huojennusta viimeisen pennun selviämisestä ja kaikki helpot ja haastavat vaiheet siinä välissä. Mutta päällimmäisenä suuri kiitollisuus tästä vuosia odottamastani ensimmäisestä pentueestani, jossa lopulta siis oli 4 poikaa ja 3 tyttöä, sekä tähtenä taivaalla loistava ja sisarustensa tietä valaiseva pieni tyttö.

Suuri kiitos Tiinalle ja Aistin henkilökunnalle Daryan ja Tarmon hellästä hoivasta, onneksi kaikki päättyi hyvin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s