Odotuksesta odotukseen

Vuoden alku meni Daryan juoksua odotellessa ja urosvaihtoehtoja pyöritellessä. Tai niitä oltiin toki pyöritelty jo puoli vuotta, mutta aina tuli joku mutka matkaan viime metreillä. Lopulta sitten päädyimme Dustyyn, amerikkalaissyntyiseen ja -sukuiseen Venäjällä asuvaan urokseen. Monta kommervenkkiä tässäkin ehti tulla, ennen kuin nuori pari pääsi tapaamaan, mutta long story short…
Darya aloitti juoksunsa helmikuun puolivälissä, tarkalleen ottaen sunnuntaina 16.2. Siitä alkoikin sitten aikataulujen säätäminen ja viimeisten asioiden selvittely. Viisumin olin hakenut jo valmiiksi, samoin Daryalle oli annettu leptospiroosirokote, joka vaaditaan Venäjälle mennessä. Koska progesteronituloksen saaminen ja reissun ajoitus olivat haastavia tässä kuviossa, päätin käydä ottamassa progen 8. juoksupäivänä ja ajoittaa matkan niin, että olisimme Pietarissa 10. ja 11. juoksupäivä, jotka viimeksi olivat parhaat päivät astutukselle. Ja progekin lähinnä sitä varten, että nähdään suurin piirtein, onko toivoakaan. Daryan juoksut perinteisesti etenevät vauhdikkaasti ja proge nousee parissa päivässä. Tähän luotimme, koska muutakaan mahdollisuutta tilanteessa ei ollut.

Siispä sunnuntaina 23.2. käytiin Mevetissä ottamassa progesteronitesti ja sen tulos saatiin samana päivänä: se oli vielä alle 1 nmol/ml, niin kuin tässä kohtaa ja edelliseen mittaussarjaan suhteutettuna pitikin olla. Harkitsin vielä toisen testin ottamista maanantaina, mutta aikataulusyistä luovuin siitä. Joka tapauksessa olimme tiistai-aamuna lähdössä junalla Pietariin.

Tiistaina 25.2. matkustimme siis Allegrolla Pietariin, johon oli sovittu treffit Dustyn kanssa. Tapasimme sulhon ja tämän kanssa Saratovista matkustaneen Ksenian hotellilla ja nuoripari pääsikin heti tutustumaan toisiinsa. Dusty olisi ollut heti valmis hommiin, mutta Darya vaati hieman lämmittelyä. Ensimmäinen päivä meni siis lähinnä leikkiessä ja olin itsekin sitä mieltä, että oikea ajankohta astutukselle olisi vasta seuraavana päivänä. Häntä ei vielä kääntynyt kunnolla, eikä Darya muutenkaan vaikuttanut siltä, että tärpit olisi vielä kunnolla päällä.

Keskiviikkona 26.2. oli jo hieman hermoilua ilmassa, sillä se olisi nyt tästä päivästä kiinni, tuleeko meille pentuja. Aamulla Darya olikin jo selvästi myötämielisempi ajoitukselle, mutta edelleen se viimeinen ja ratkaiseva tekijä jäi puuttumaan. Oma olo oli jo suorastaan epätoivoinen, vaikka näin, että oikea ajankohta lähestyy selvästi. Seuraavalle päivälle ei kuitenkaan ollut mahdollista enää yritystä siirtää. Sitten lopulta iltapäivän loppupuolella astutus onnistui pienellä avustuksella ja todella hienosti onnistuikin. Darya seisoi inahtamattakaan koko nalkin ajan ja olin kaikista merkeistä vakuuttunut, että ajankohta oli kuin olikin oikea. Siispä lähdimme huojentunein mielin kotimatkalle. Sitten ei auttanut muuta kuin odottaa. Kaikki mahdollinen, mihin itse voin vaikuttaa, oli nyt tehty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s